Sunnuntai, kuuma kuin mikä

Täällä siis kuumenee koko ajan ja kosteusprosentti on korkea. Eli turhaa sinne thaikkuihin on lennellä, vähän lyhyemmällä pääsee kun tulee tänne ja toimii kuten AnuMa tuossa aiemmin Chinatownia kehui; hierontaakin siis saa.

Tänään kävimme katsomassa teatterissa zombieta. Hyviä laulajia olivat ja zombie hauska kuin mikä.

Toilets or not toilets - no toilets but restrooms

Patikoivaa matkailijaa kohtaa helposti yksi iso kysymys: Missä on lähin vessa. Listaan tähän nyt muutamat feivorit:

1. Grand sentraali. Yleensä tilaa on kivasti ja sisään astuttua on jo mukavan viilentynyt. Tämän jälkeen voi ottaa vaikka kupillisen virkistävää jääteetä.
   
2. Rokkefellerin sentraali. Say no more.
   
3. Startpaksit ympäri kaupunkia; aina ei tietenkään kaikkein siisteintä.
4. Bloomingdaalesin tavaratalossa oli siistiä ja viihtyisää.
5. Meisiissä ja muissa tavarataloissa ja kahviloissa.

Ja sitten onkin paikkoja joista ei vessaa löydä, kuten pientaloalueet, joissa mekin seikkailimme niin kuin kunnon urban explorerin kuuluu. Ja kuten Murphyn laki toteutuessaan aina yllätyksenä ilmenee; kun hätä on suurimmillaan niin vessat ovat kadonneet tai vähemmän hyviä vaihtoehtoja on niin paljon ettei helpotusta tule helposti. Eräs bajamajakin tuli kokeiltua, joka oli oikein siisti. Tämä siis muistutuksena, että jos kommonsenseä riittää, niin voisihan sitä vaikka katsella kartan varrella olevia mahdollisia restruumeja...

Mitä valokuvata New Yorkissa?

Minulla on siis tällä hetkellä 40D:n kroppikennoisessa 10-20 laajis, 50mm prime ja uutukainen 70-200 f4/ IS USM. Laajis on osoittautunut hyväksi valinnaksi koska porukkaa riittää eli tilaa on vähän. Samoin kun maisemana on korkeita taloja ja niitäkin paljon, niin laajakulmalla saa jo jotain kohtuullista yleisnäkymää. Tätä olen sitten vaihdellut tuon telemmän putken kanssa, jolloin esimeriksi laivamatkoilla on saanut vaikkapa vapauden patsaasta kuvia sekä ihmisvilinästä jotain kasvoja. Tuolla 50mm jalkazuumilla meni jo yksi *nyyh* kuva pieleen kun AnuMa poseerasi Pieni talo preerialla -sarjan näyttelijän kanssa (se ilkeä kauppiaan tytär oli tehnyt kirjan). Hyi minua amatööriä.

Noissa laitakaupungeissa sitten riittää enemmän elämää ja rosoa kuin siisteillä rikkaiden alueilla. Tietenkin jos oikein sosporn haluaisi tehdä, niin menisi kuvaamaan kodittomia. No näitä löytyy kyllä Flickeristä. Itse taidan nyt tyytyä napsimaan ympärilleni ja toivoa että kortille tallentuu edes jotain julkaistavaksi kelpaavaa, siis jotain mistä kumpikin voisi nauttia, kuvaaja ja katselija. Vähän tuntuu, että sellainen x-70 zoomi voisi olla aikast hyvä, tai ehkä jopa x-105. Harmi vaan kun ei nyt tilillä ole oikein sellaisiin reikiä.

Mutta jos jollain nyt tulee ideoita niin anti palaa vaan tänneinpäin. Salamakin tuli hankittua ja varmasti tulee kuvattua vielä vaikka kuinka. Kyllä minä laukkua kannan, peijakas.

Mutta huomiseksi on jo uusia suunnitelmia, tai oikestaan jo täksi päiväksi kun kello ylitti täällä kahdentoista yöajaksi.

Illalla käväistii muuten syömässä intialaista kotiin tullessa. Ennen teatteria käväisime vege-pitseriassa. Mutta tuosta intialaisesta tuli vaan mieleen, että vaikka hyvää olikin ja kummallakin napa raikas, niin kyllä tuonne chinatowniin mieli halajaa.