Me hypättiin bussiin numero 15 ja ajettiin alaspäin. Kakkosella jäätiin veke ja lähdettiin dallailemaan Christie Streetiä eteenpäin, eli Nolitan oikeaa laitaa alas.
Jos joskus tarvitsette valtaisia kattokruunuja niin näiltä hoodeilta kannattaa lähtee kattelemaan, semmosia hillittömiä krumeluurilamppuja kuulkaa löytyy että. Ja kamalasti lamppukauppoja. Lamppukauppoja toisensa perään ja kaikissa kamalasti lamppuja. Sillä lailla että "koskaan en oo liiotellu"- kamalasti.
Me ei sytytty lampuille, vaan käännyttiin Mott Streetille ja siellä olikin Kiina. Värikästä ja karmeesti väkee, me käytiin lepuuttamassa hermoja numerossa 70 sijaitsevassa Hon Cafessa ja voidaan lämpimästi suositella sekä kookos- että sitruunapullaa.
Chinatown ei ole kovin iso, jotenkin elävistä kuvista on saanut aivan käsityksen. Kumma juttu.
Mulberry Streetiä lähdettiin takasin pohjoiseen, Little Italy on oikeestaan vaan pätkä tätä katua ja se ilmenee italialaisina ravintoloina. Me tartuttiin Fixed Lunch for 9.95- tarjoukseen ja syötiin pastaa yhdessä kulmapaikassa.
Sieltä maarut täynnä taapersimme Broadwaylle. Sieltä löytyy sit aikas paljon rätei ja lumpui. Old Navy oli tosi edullinen, Bloomingdales paikallinen Stocka ja kiva kesähattu löytyi Strawberrystä.
Jacob K. Javits Federal Buildingin edestä Juha löysi metallisen setelinpidikkeen jossa luki BOGOTA. Se oli todennäköisesti pudonnut jonkun huumeparonin povitaskusta kun sitä raahattiin oikeiden eteen. Ehkä. Mistäpä sitä tietää.
Vielä City Hall ja WTC ja sit rupes olemaan patit loppu. Käytiin kämpillä vaihtamassa vaatteet ja syömässä pizzaa (tuotiin ovelle, thank you very much ja se oli muuten TODELLA hyvää) ja raahauduttiin vielä katsomaan Times Square by night. Siellä oli semmosia isoja valotauluja, voin kertoo.
Että rankkaa tää on, kyllä töissä helpommalla pääsee. Mutta jonkunhan tämäkin on tehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti