keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Viimeisiä viedään

Tänään on jo keskiviikko. Taas. Lauantaina lähtee lento takaisin kotiin ja paniikki alkaa iskeä; mitä nähtiin, mitä jäi näkemättä, mihin vielä, iiiiiiiiiiiikkkkkkkkkkk.

MoMa on nähty, se on oikeastaan liian iso että siitä pystyis yhdellä kertaa täysin palkein nauttimaan. Vanha kunnon Vincent vei kakun tälläkin kertaa, niiden eteen sitä olis voinut parkkeerata vaikka koko päiväksi. Warholit tuntuivat nähdyilä, Piet Mondrian vais hypätä mun puolestani pituutta ja Matisse? Not my cup of tea. Valokuvat oli hienoja, muttä yliannostus mitä tahansa on liikaa.

Kävelyllä käytiin kanssa, Roosevelt Island on hassu pikku saari Manhattanin ja Queensin välissä. Siellä ne yrittää ylläpitää paikallisittain harvinaista asumissuunnittelua, että rikkaiden luxury apartementit ja kaupungin vuokratuetut asunnot ovat samassa naapurustossa. Ja hyvin näyttää toimivan, rauhallista ja siistiä, paljon puistoja ja urheilukenttiä on saatu saarelle mahtumaan. Tavallisesti sinne pääsee Manhattanilta tramilla, joka just nyt on valitettavasti rempassa, mutta metrolla pääse kanssa, F-junalla on pysäkki siellä. Ja jos haluaa tuntea kuuluvansa natiiviväestöön kannattaa vierailla saarella, sillä melkein kaikki vastaantulijat moikkasi meitä. Ok, meillä oli mukana paikallisväriä tuomassa Miss Tilda, ja koiranulkoiluttajathan näyttävät väistämättömästi naapureilta. (Tai jotain.)

Ruokavinkki: Mee Noodle Shop on todella edullinen ja hyvä lounasmesta. Verojen kanssa kahden hengen lounas kustansi 14,50 ja hinta/laatusuhde oli erinomainen. Annokset olivat isoja ja palvelu pelas, tosin pois lähtiessä tuli vähän kotoinen New Bamboo Garden mieleen, pöydät halutaan selvästi tyhjiksi ja nopeasti seuraavia asiakkaita varten.

Tänään ohjelmassa vielä Central Parkia ja ehkä Empire State Buildingia auringonlaskun jälkeen. Tai sitten me ei lähdetä minnekään, alkaa olla jo kisäväsymystä ilmassa. Mutta vielä jaksaa jaksaa!

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Passilla pörhellystä

Koska on kuuma, kuuma, halvatun kuuma eikä kaupungilla suhaaminen selkä märkänä tänään napannut, me otettiin turistipassit. 79 taalaa ja sillä pääsee sitten vähän sinne sun tänne, museot on kanssa aika mukavan viileitä mestoja näin kesällä.

Niin joo, tänään täällä alkoi virallisesti kesä. Mulla oli teoria, että ovimiehet olis vaihtaneet univormutakit valkoisiin paitoihin, mutta sitten hyppäs heti yks ukkeli ovesta tilaamaan asukkaalle taksia täydessä tällingissä. Että ehkä ne sitten hikoilee kesät talvet samassa vormussa. Ja koppalakissa. Jestas.

Me aloitettiin päivä katselemalla näköaloja. Rockefeller Centerin Top of the Rock on se vähän vähemmän kansoitettu vaihtoehto Nykin kattojen yllä. Hissimatka 67:n kerrokseen kestää jonkin aikaa, joten kansalle soitetaan poppia, välkytellään diskovaloja ja näytetään kuvakoosteita kuuluisuuksista. Siellä ylhäällä on sitten semmosta niinkuin nyt tosi korkeella on. Jos on korkean paikan kammoa, vatsaa saattaa pikkasen nipistellä kun alas katsoo. Hienot näkymät, Central Park oli varsinkin vallan hienon näköinen sieltä katsottuna.

Sitten me mentiin risteilylle. Nyt ei päästy ilmaiseksi, citypassiin kuuluu 2,5 h Manhattanin eteläkärjessä suihkiva paatti mutta me upgreidattiin neljällä dollarilla semmoseen joka kiersi koko saaren ja kesti kolme tuntia. Opas oli todella hyvä, Vapauden patsas kierrettiin aika läheltä joten Juhalta saattaa tulla hyviä kuvia aiheesta. Ja limua juotiin! Satamasta sai ostaa 7 taalalla puolen litran mukin, jota sai sitten käydä täyttämässä niin monta kertaa kuin halusi matkan aikana. Pari spriteä, kahvi, kola ja spriteä myöhemmin me oltiin molemmat ihan sokerihumalassa. Mahtavaa. Ja mikä parasta, mukilla on elinikäinen takuu! Seuraavan kerran kun tullaan kaupunkiin ja mennään risteilylle, me voidaan tuoda sama muki mukana ja taas tulee ilmaiset juomat!

Siinä olis Sulo Vilenilläkin kahdehdittavaa, kuullkas.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Sunnuntai, kuuma kuin mikä

Täällä siis kuumenee koko ajan ja kosteusprosentti on korkea. Eli turhaa sinne thaikkuihin on lennellä, vähän lyhyemmällä pääsee kun tulee tänne ja toimii kuten AnuMa tuossa aiemmin Chinatownia kehui; hierontaakin siis saa.

Tänään kävimme katsomassa teatterissa zombieta. Hyviä laulajia olivat ja zombie hauska kuin mikä.

Toilets or not toilets - no toilets but restrooms

Patikoivaa matkailijaa kohtaa helposti yksi iso kysymys: Missä on lähin vessa. Listaan tähän nyt muutamat feivorit:
  1. Grand sentraali. Yleensä tilaa on kivasti ja sisään astuttua on jo mukavan viilentynyt. Tämän jälkeen voi ottaa vaikka kupillisen virkistävää jääteetä.
  2. Rokkefellerin sentraali. Say no more.
  3. Startpaksit ympäri kaupunkia; aina ei tietenkään kaikkein siisteintä.
  4. Bloomingdaalesin tavaratalossa oli siistiä ja viihtyisää.
  5. Meisiissä ja muissa tavarataloissa ja kahviloissa.
Ja sitten onkin paikkoja joista ei vessaa löydä, kuten pientaloalueet, joissa mekin seikkailimme niin kuin kunnon urban explorerin kuuluu. Ja kuten Murphyn laki toteutuessaan aina yllätyksenä ilmenee; kun hätä on suurimmillaan niin vessat ovat kadonneet tai vähemmän hyviä vaihtoehtoja on niin paljon ettei helpotusta tule helposti. Eräs bajamajakin tuli kokeiltua, joka oli oikein siisti. Tämä siis muistutuksena, että jos kommonsenseä riittää, niin voisihan sitä vaikka katsella kartan varrella olevia mahdollisia restruumeja...

Mitä valokuvata New Yorkissa?

Minulla on siis tällä hetkellä 40D:n kroppikennoisessa 10-20 laajis, 50mm prime ja uutukainen 70-200 f4/ IS USM. Laajis on osoittautunut hyväksi valinnaksi koska porukkaa riittää eli tilaa on vähän. Samoin kun maisemana on korkeita taloja ja niitäkin paljon, niin laajakulmalla saa jo jotain kohtuullista yleisnäkymää. Tätä olen sitten vaihdellut tuon telemmän putken kanssa, jolloin esimeriksi laivamatkoilla on saanut vaikkapa vapauden patsaasta kuvia sekä ihmisvilinästä jotain kasvoja. Tuolla 50mm jalkazuumilla meni jo yksi *nyyh* kuva pieleen kun AnuMa poseerasi Pieni talo preerialla -sarjan näyttelijän kanssa (se ilkeä kauppiaan tytär oli tehnyt kirjan). Hyi minua amatööriä.

Noissa laitakaupungeissa sitten riittää enemmän elämää ja rosoa kuin siisteillä rikkaiden alueilla. Tietenkin jos oikein sosporn haluaisi tehdä, niin menisi kuvaamaan kodittomia. No näitä löytyy kyllä Flickeristä. Itse taidan nyt tyytyä napsimaan ympärilleni ja toivoa että kortille tallentuu edes jotain julkaistavaksi kelpaavaa, siis jotain mistä kumpikin voisi nauttia, kuvaaja ja katselija. Vähän tuntuu, että sellainen x-70 zoomi voisi olla aikast hyvä, tai ehkä jopa x-105. Harmi vaan kun ei nyt tilillä ole oikein sellaisiin reikiä.

Mutta jos jollain nyt tulee ideoita niin anti palaa vaan tänneinpäin. Salamakin tuli hankittua ja varmasti tulee kuvattua vielä vaikka kuinka. Kyllä minä laukkua kannan, peijakas.

Mutta huomiseksi on jo uusia suunnitelmia, tai oikestaan jo täksi päiväksi kun kello ylitti täällä kahdentoista yöajaksi.

Illalla käväistii muuten syömässä intialaista kotiin tullessa. Ennen teatteria käväisime vege-pitseriassa. Mutta tuosta intialaisesta tuli vaan mieleen, että vaikka hyvää olikin ja kummallakin napa raikas, niin kyllä tuonne chinatowniin mieli halajaa.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Saturday day fever

Tänään oli kuuma, rapeat 30 astetta. Me lähdettiin vesille. North River Historic Society järjesti tänään  ilmaisia laivaretkiä ja me oltiin hinaaja Cornellin kyydissä. Joella oli hirvee trafiikki, purjeveneitä ja kiertoajelupaatteja ja pikahurjastelijoita ja yläpuolella pörräs välillä helikopterit. Poliisin kopteri lensi ihan meidän päiden päältä ja siinä appoavoimessa oviaukossa seisoi joku ukkeli (tai akkeli, ei voi tietää) ja vilkutti meille. Mä vähän toivoin että se olis tehnyt jonkun hienon sammakkomieshyppytempun alas veteen mutta alas, no.

Vesiltä tultua oli tietty nälkä ja me lähdettiin etsimään muonaa. Käveltiin Sohon läpi ja voin kertoa että kappale "Stand by me" kuulosti aikasen hienolta kun sen vetäisi vanhojen mustien herrojen kvartetti läskibasson säestyksellä Princen ja Mercerin kulmassa.

Soho ei lämmittänyt tänään ruokatarjonnallaan, joten me mentiin taas Chinatowniin. Ja hyvä että mentiin, koska Thai Son (89 Baxter St) tarjosi erittäin hyvän ja edullisen vietnamilais-kiinalaisen aterian. Paikka oli pullollaan paikallisia, meidän lisäksi siellä tais olla yks länkkärin/turistin näköinen pariskunta. Tarjoilijoita oli varmaan kymmenkunta juoksemassa salia ylös alas ja palvelu tosiaan pelasi hyvin, ruoka tuli nopeasti ja oli hyvää.

Ruoan päälle oli hyvä kävellä vähän lisää, Columbus-puistossa oli menossa jotkut kiinalaiset kinkerit, parikin eri bändiä veivas varmaan kauneimpia kansanlauluja ja yks rouva lauloi niin kovaa ja korkeelta että ihan hirvitti.

Sitten mentiin leikkauttamaan tukkaa. Juha kävi yhdessä kellarissa Bayard Streetillä ja maksoi kokonaiset neljä taalaa siitä lystistä. Minä menin paikkaan nimeltä Fabulous Salon ja sain sitten hupia koko rahan edestä: päähierontaa, niska-hartiahierontaa, rentouttava pesu, leikkaus, taas pesu, kuivaus ja kimmellysgeelit päälle ja viisitoista dollaria, thank you very much. Lisäksi siellä oli kaikki elokuvien roolihamot paikalla, kiinalaismummoja paplarit päässä, pieni poika komentelevan äitinsä kanssa ja luonnollisesti myös Dude, joka oli todella hyvännäköinen leidi.

Nyt pitää ottaa rennosti, onhan lauantai-ilta ja mitäpä sitä muuta suurkaupungissa tekee kuin menee soffa pitkäkseen lukemaan lehteä.

See you later, sinners!

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Going Queens

Meillä oli reipas retki Astoriaan eilen. Oltiin menossa ostamaan mulle roller derby-kamoja ja ainoa skate shop näillä main sijaitsee Queensissä. Sielläkin on sitten Broadway, ettäs tiedätte!

Five Stride Skate Shop on derby-mimmien omistama, että sieltä saa sitten todella asiantuntevaa palvelua. Myyjä auttoi ihan kaikessa, keskusteli ja selitti ja opasti ja todella ystävällinen. Mä vaihdoin ite (no okei, kyllä OMG vähän ohjasti) ulkorenkaat luistimiini, että nyt osaan TEORIASSA tehdä senkin. Jee.

Ja kypärä on, punainen ja suojat. Myös hammassuoja, sekin on punainen. Grrr!

Tänään yritän lähteä stedaamaan niitä tohon rantaan, siinä on sellainen pieni umpikujapätkä kävelytietä jossa ei ole paljoakaan ihmisiä, että siellä sais kaatuilla sitten ihan keskenään. Juha varmaan ottaa nolostuttavia kuvia sitten siitä jotka toivottavasti saadaan joskus ylös.

Mutta seuraavaksi: Mood ja Parsons. Make it work!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Meanest little girl in the West

Tiistaina uskaltauduttiin kevyesti West Sidelle ja paastiin heti pois maan pinnalta, kaveltiin ihana kaupunkipuisto High Line paasta paahan. Se on rakennettu vanhan, kaytosta poistetun junaradan paalle ja kulkee Chelsean lapi.
Ihana paikka ja ihana idea, kannattaa menna.

Illalla me oltiin kaks tuntia kirjakaupassa. Koska siella oli preerian pahin bitch mainostamassa upouutta kirjaansa ja sehan taytyi nahda. Ai etta mika kirja? No tietysti:



 Pieni talo preerialla- sarjan Alison Arngrim oli todella hauska ja symppiksen oloinen, mutta  oli friikkia nahda livena semmoinen ihminen joka on ollut omassa olohuoneessa jo kultaisella 70-luvulla. Ms. Arngrim tekee myos stand uppia ja sen kylla huomas, hiton hieno taimaus oli hanella. Ja joo, totta munassa ma ostin kirjan. Kylla, sain nimmarin. Hah!

(Joo, skandit puuttuu ja kuvia ei vielakaan saa ylos, mutta ehka jo huomenna...)

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Monday, monday

Me hypättiin bussiin numero 15 ja ajettiin alaspäin. Kakkosella jäätiin veke ja lähdettiin dallailemaan Christie Streetiä eteenpäin, eli Nolitan oikeaa laitaa alas.

Jos joskus tarvitsette valtaisia kattokruunuja niin näiltä hoodeilta kannattaa lähtee kattelemaan, semmosia hillittömiä krumeluurilamppuja kuulkaa löytyy että. Ja kamalasti lamppukauppoja. Lamppukauppoja toisensa perään ja kaikissa kamalasti lamppuja. Sillä lailla että "koskaan en oo liiotellu"- kamalasti.

Me ei sytytty lampuille, vaan käännyttiin Mott Streetille ja siellä olikin Kiina. Värikästä ja karmeesti väkee, me käytiin lepuuttamassa hermoja numerossa 70 sijaitsevassa Hon Cafessa ja voidaan lämpimästi suositella sekä kookos- että sitruunapullaa.

Chinatown ei ole kovin iso, jotenkin elävistä kuvista on saanut aivan käsityksen. Kumma juttu.

Mulberry Streetiä lähdettiin takasin pohjoiseen, Little Italy on oikeestaan vaan pätkä tätä katua ja se ilmenee italialaisina ravintoloina. Me tartuttiin Fixed Lunch for 9.95- tarjoukseen ja syötiin pastaa yhdessä kulmapaikassa.

Sieltä maarut täynnä taapersimme Broadwaylle. Sieltä löytyy sit aikas paljon rätei ja lumpui. Old Navy oli tosi edullinen, Bloomingdales paikallinen Stocka ja kiva kesähattu löytyi Strawberrystä.

Jacob K. Javits Federal Buildingin edestä Juha löysi metallisen setelinpidikkeen jossa luki BOGOTA. Se oli todennäköisesti pudonnut jonkun huumeparonin povitaskusta kun sitä raahattiin oikeiden eteen. Ehkä. Mistäpä sitä tietää.

Vielä City Hall ja WTC ja sit rupes olemaan patit loppu. Käytiin kämpillä vaihtamassa vaatteet ja syömässä pizzaa (tuotiin ovelle, thank you very much ja se oli muuten TODELLA hyvää) ja raahauduttiin vielä katsomaan Times Square by night. Siellä oli semmosia isoja valotauluja, voin kertoo.

Että rankkaa tää on, kyllä töissä helpommalla pääsee. Mutta jonkunhan tämäkin on tehtävä.